Kalevalan luomiskertomus |
![]()
![]() |
Olipa kerran yksinäinen
impi, joka ikävystyi elämään yksin. Impi laskeutui alas meren rantaan ja meni uimaan. Meri teki impin raskaaksi. Mutta impi kyllästyi pitkään raskauteensa, joten hän pyytää Ukko Ylijumalalta apua. Eipä aikaakaan kun paikalle lensi sotka etsien pesäpaikkaa. |
| Sotkan pesässä oli
kuusi kultaista ja yksi rautainen muna. Sotkan pesä, joka oli immen polven päällä, alkoi kyllästyttää impeä. Niin hän nosti polveaan ja munat tippuivat veteen ja niistä alkoi muodostua maailman eri osia; taivas, maa, aurinko, kuu, tähdet ja pilviksi. |
![]() |
| Mutta impi oli vielä meressä ja hän oli yhä raskaana. Lopulta hän nosti päätään merestä ja alkoi muokata maata. Hän teki paljon ja maa alkoi saada muotoaan, mutta Väinämöinen ei ollut vielä syntynyt. Väinämöinen oli kohdussa alkanut ajatella maailmaa. |
![]() |
Sitten Väinämöinen
syntyi ja hän nousi kahdella jalalla seisomaan. Hän miettii kuka kylväisi kasvit
tyhjälle maalle. Sampsa Pellervoinen kylvi kaikenlaista ja puut alkoivat kasvaa hyvin, mutta yksi puu ei kasvanut. Jumalan pyhä tammi istutettiin uudestaan ja laitettiin vielä tuhkaa sekaan. Niin tammi alkoi kasvaa. |
| Tammi kasvoi liikaa, joten Väinämöinen ajatteli, että kuka voisi kaataa sen. Väinämöisen äiti auttoi, hän lähetti pienen miehen kaatamaan puun. Mies kasvoi hetkessä ja kaatoi puun kolmella iskulla ja kaikki oli taas hyvin. |
| Se joka taittaa tammesta oksan,
saa ikuisen onnen. Se joka taittaa latvan, saa ikuiset taikataidot ja se joka ottaa lehden saa ikuisen rakkauden. |
![]() |